Ensilumi

       Jos haluat lukea postauksen kuunnellen samaa musiikkia, jota minä kuuntelin kirjoittaessani sitä, on siihen nyt mahdollisuus. Ensimmäinen linkki johtaa Spotify'n ja toinen YouTubeen. Suosittelen itse Spotifyn versiota, mutta mikäli sinulla ei ole Spotify-tiliä, YouTuben versio on hyvä sekin.

       Sir Simon Rattle – The Nutcracker - Ballet, Op.71, Act I: No. 9 - Waltz of the Snowflakes

                                     https://www.youtube.com/watch?v=00Q530kGpuk

       "Lunta leijailee hiljalleen maahan. On hiljaista ja rauhallista. Tuntuu siltä, kuin koko luonto nukkuisi. 
   Muumitalon väki on käynyt myös talviunillensa. Mutta Muumipeikko ei millään saa unta ja päättää lähteä tutkimaan lumista talvimaisemaa. Mitähän Muumipeikko näkeekään joulumatkallaan?"
 
                      
               
 
    Kertaan viidennen luokan joulujuhlan juonnon  ensimmäisiä repliikkejä mielessäni. Se oli ensimmäinen kerta, kun juonsin koulussa juhlia. En tiedä, kuinka on mahdollista, että muistan nuo sanat vieläkin. Aamulla ne mieleen muistuivat.
    Kännykkäni tärisee vieressäni. Läimäytän uskonnon kirjan kiinni ja avaan keskusteluryhmän. "Lunta ♥", lukee viestissä ja heti perään saapuu kuva lumisesta terassista. "Ei voi olla", ajattelen, nousen ja säntään ikkunaan. Huokaisen ihastuneena. Valkoisia, pieniä valkoisia lumihiutaleita leijailee maahan. Koko avautuva maisema on valkea kuin uni, aivan kuin maa olisi peitetty sokerilla! Juoksen parvekkeelle, olen jo unohtanut uskonnon tehtäväni kokonaan. Totta se on. Laitan käteni lumisateeseen, sille sataa hiutaleita. Jään katselemaan lumisadetta, kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta, hengittämään raikasta pakkasilmaa.
    Hiutaleet pyörivät, kohoavat, laskevat. Aivan kuin ne tanssisivat ja kirpeä pakkasaamu olisi niiden näyttämö. Piruetti toisensa perään, grand jete, sissone simple, soutenu en tournant... Aivan kuin Pähkinänsärkijässä. Yhtä kauniisti, kepeästi, leikitellen, taipuen. Rond de jambe par terre... liitelen mielessäni näyttämöllä lumen määrän kasvaessa. Katselen taas, kuinka hiutale toisensa perään putoaa maahan, kuinka kadut muuttuvat syksyisistä talvisiksi.
 
               
              
                  

 

 

    Kiiruhdan eteenpäin, katsoen jalkoihini. On pakkasta, ja lehdet ovat liukkaita. Lumi peittää alleen kaiken vaarallisen.
   
                                  
 
         Pahimmat kohdat ohitettuani katselen ympärilleni. Kaikki näyttää niin erilaiselta maan muuttuessa valkeaksi, autojen ikkunoiden peittyessä, pihlajanmarjojen saadessa päälleen sokerikuorrutus. Talitiainen liitää ohitseni, pujotellen jäisten oksien välissä, kadoten sitten johonkin. Lehdet rapisevat jalkojeni alla, nekin ovat jäässä. Maailma on muuttunut jäiseksi valtakunnaksi, jossa hengitys kohoaa valkeana ilmaan, jossa leijailee lunta hiljalleen. Matka kouluun tuntuu liian lyhyeltä, voisin kulkea jäävaltakunnassa ikuisuuden. Voisin liittyä lumihiutaleiden tanssiin ja hypähdänkin kevyesti jäätyneen vesilammikon ylitse sen sijaan, että olisin kiertänyt sen. Kaikki on niin ihanaa, koko päivä muuttui kertaheitolla taianomaiseksi. Sen sai aikaan niin pieni asia kuin
Ensilumi.