We Wish You a Merry Christmas

           Taas satoi lunta maahan, ja tuskin se nytkään kauan pysyy. Olenpa siis sitä mieltä, että siitä täytyy nauttia nyt! Vaikka pimeys taas laskeutuukin ja lumisade kuuluu muuttuneen vedeksi, on maa silti ihanan valkea, hetken aikaa vielä.

             

     Istun luokassa, autan tokaluokkalaista tyttöä matikantehtävissä. Se on yksi hommista, joita minun pitää Tet-harjoittelussa ollessani tehdä. Tytön miettiessä laskujen ratkaisuja vilkaisen ulos, henkäisen. Jotain valkoista lehahtaa ikkunan ohitse. Ei kai vaan... Käännän katseeni nopeasti takaisin matikan kirjaan, sanomatta mitään. Nyt on keskityttävä kymmenen kertotauluun.
     Tunnin päätyttyä ampaisen pihalle, välituntia viettävien lasten riemuksi. Lumisade on kiihtynyt, isoja, kosteita lumihiutaleita sataa taivaalta kuin unessa. Pienet ryntäävät luokseni, kuljemme yhdessä pihalla. Yhdessä ikkunassa loistaa joulukynttelikkö, vaikka valot muuten ovatkin pois päältä. Joulufiilismittarini nousee huippuunsa hetkessä sen nähdessäni, eikä haittaa, vaikka lumi onkin märkää. En voi olla hymyilemättä, joulu on jotain niin ihanaa. Eihän siihen ole enää kuin 47 päivää!
     Lumisade jatkuu, maa muuttuu valkeaksi, mutta vielä lumi muuttuu märäksi loskaksi. Vilkuilen ulos ikkunoista odotellessani tokaluokkalaisia sisälle. Joulu on jo vallannut minut täysin, harmi vain, etten voi nyt istua neulomassa tonttulakki päässä ja kuunnella joululauluja. Mutta se hetki tulee vielä tänään.
     "Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvä joulun, joulurauhan näin tuo!" Disneyn iki-ihanat hahmot, Mikki ja kumppanit, kajauttavat Mikki Hiiri - Joulu Ankkalinnassa- leffan loppuun. Mukillinen lämmintä glögiä ja joulupiparit eivät ole koskaan pahitteeksi, kenellekään. No, hyvä on, ehkei ihan keskellä kesää kuitenkaan ole niiden aika, mutta nyt kylmällä säällä on ihanaa istuskella kotona ja seurata aina vain kiihtyvää lumisadetta. Vihdoinkin vapaailta, jonka voin käyttää haluamallani tavalla!
     Ihana lämmön tunne leviää päästä varpaisiin, kun astun huoneeni ovesta sisään. Ikkunan takaa minua tervehtii valkea maisema, lumihiutalevaloni loistavat ja joululaatikkoni vetää puoleensa kuin magneetti. Joululaulut soimaan, tonttulakki päähän, joulunpunaiset villasukat jalkaan ja kaikki on täydellistä! Olen intoa täynnä, hymyilen itsekseni, mikään maailman murhe ei voisi tätä onnea kokonaan kadottaa.
     47 päivää. Joulua olen odottanut jo kesäkuun 30. päivästä lähtien. Mutta nyt sen odotus saa todella alkaa!